ICEYE;n historia - Aalto Yliopiston start-up firma
ICEYE sai alkunsa vuonna 2012, jolloin Aalto-1 -opiskelijasatelliittia kehittäneeseen ryhmään osallistunut Pekka Laurila osallitui toisen Aalto-yliopiston opiskelijan, Rafal Modrzewskin, kanssa teknologiayrittämistä kehittäneeseen Aalto ventures -ohjelmaan. Kaksikko lähti pohtimaan yhdessä muutamien potentiaalisten asiakkaiden kanssa liikeideoitaan, ja saaden myös pienen apurahan Aalto-yliopiston Aalto Center for Entrepreneurship -yrittäjyyskeskukselta. Apurahan turvin kehiteltiin erilaisia pienellä budjetilla toteutettavissa olevia avaruustoiminnan erikoispalveluita.
E-illan osallistujia - Chris Winqvistin avaus
TiES:n jäsenillä oli erinomainen tilaisuus osallistua mielenkiintoiseen ICEYE:n ekskursioon torstaina 24.10.2019. Heti alkuun tuli selnväksi, että olemme huippumielenkiintoisessa yrityksessä vieraana, kun saimme ohjeeksi jättää älylaitteet (puhelimet, apple kellot ym.) yhteen huoneeseen ennen varsinaisiin tuotanto- ja testitiloihin tutustumista. Kaikenkaikkiaan meitä oli saapuvilla 25 henkilöä ja E-illan isäntänä toimi Christoffer Winquist, Business Development Director ja satelliittitekniikkaa esitteli Julio Castillo, Technical Lead, Product Software Engineering .
ICEYE:n satelliitit mittaavat maapallon pintaa SAR-tutkan avulla.
Yhtiö suunnittelee aloittavansa tutkadatan tarjoamisen kuuden satelliitin konstellaatiolla, jota on tarkoitus laajentaa myöhemmin jopa 50 satelliittiin, mikä mahdollistaisi minkä tahansa alueen kuvaamisen muutaman tunnin kuluessa tilauksesta.
Tilaisuudesta kirjoitti muistiin: Esa T Häkkinen
Iceyen satelliittien massa on luokkaa 80-100 kg. Käyntimme yhteydessä satelliitteja koottiin lasin takana riittävän hyvässä puhdastilassa. Antennin pituus oli silmämäärin noin 3 m ja leveys noin 0,3 m. Antennin pinta oli pääosin valkoinen.Taustalta paljastui mm. signaalien ulosottoon käytetty kaapelointi.
Satelliittien tekeminen voi olla nykyään todella halpaa. Näin käy kun satelliiteissa käytetään matkapuhelimien ja kotielektroniikan komponentteja. Niillä kun on kokemuksen mukaan kyky toimia vuosia myös avaruudessa. Tätä kokemusta Iceyellä käytettiin hyväksi. Iceyen satelliitit kootaan ja testataan kunnolla mutta ei yhtä mahtavasti, aikaa ja rahaa kuluttavasti kuin eri valtioiden projekteissa on tapana tehdä. Valtiolle satelliitin toiminnan pettäminen ja projektissa epäonnistuminen on aina suuri kansallinen häpeä mutta pikkufirmoissa tällainen ei liikaa haittaa. Esittelijän sanoin: ”shit happens”!
Rahoitusta firmaan tulee mm. avaruudesta käsin maan pinnalta saadusta informaatiosta: jokin valtio maksaa salakalastajien koordinaateista, toinen tulvaveden korkeuden paikkakohtaisesta simuloinnista. Öljyn leviämisen näyttäminen meren pinnalla oli yksi sovellus. Siinä öljykalvon heijastuskerroin on toinen kuin vesipinnan: sovellus värjäsi öljylautat selkeällä tavalla. Asiakas saattoi tilata hyvinkin tarkan kuvan tietystä maanpinnan alueesta tiettynä aikana. Satama saattoi olla tällainen tai vaikkapa kuva Pariisista aamuruuhkassa.
Kuvaaminen tapahtui suuriresoluutioisella mikroaaltoja hyödyntävällä SAR-tutkalla. Nopeudella 7 km/s lentävän satelliitin tutka oli suunnattuna kohti kuvauskohdetta. Stabiloinnin ansiosta satelliitti ei pyörinyt ja tutkan asento pysyi vakaana ja haluttuna. Iceye oli päässyt jo parempaan kuin 10 m resoluutioon. Pieni keilaleveys ja useiden eri suunnista otettujen kuvien yhdistäminen olivat syynä hyvään resoluutioon. 3 m:n ja 1m:n resoluutiot ovat tulossa elleivät jo käytössä. Todella mielenkiintoista oli että rankkasade ei esittelijän mukaan huonontanut resoluutiota. Ilman nykyaikaista SAR-tekniikkaa tämä ei liene mahdollista, https://fi.m.wikipedia.org/wiki/SAR_(tutka) . Taajuusalueista ainakin X-kaista oli käytössä. Dataa ei käsitelty ylhäällä 500 km korkeudessa virrankulutuksen takia. Data lähetettiin hieman kompressoituna sopimuksen piirissä olevalla jollekin maa-asemalle jatkokäsittelyä varten.
Ohjelmointityö oli Iceyen kuvauspalvelun ja toiminnan kannalta erinomaisen tärkeä osa-alue. Maa-asemalla täytyy tietää satelliittien tarkat paikat, esim. mikä satelliitti on Singaporen päällä klo 03 paikallista aikaa 3 viikon kuluttua. Myös reaaliaikaisessa telemetriassa on tietysti aina tiedettävä satelliittien tarkka paikka. Lisäksi on tiedettävä, onko satelliitin akun varaus riittävä kuvan ottamiseen, onko elektroniikan lämpötila kunnossa, onko muistia riittävästi ja onko maa-asema tavoitettavissa.